Hejsan ! Tässä sopivasti puolenyön aikaan rupesin kirjottaan. Hyvät ajotukset mulla. Mutta siis aattelin ihan nyt vaan kertoa yleisesti mitä oon puuhaillu viimeaikoina.
Olin siis taas isosena 16-23.2 . Ja kivaa oli taas ! Vaikkakin hieman vaikeuksia alkuviikosta, mutta pohjalta ei voi nousta kun ylöspäin ! Meidän isos porukka oli niin mahtava et yhdessä mentiin niin että kolisi. Ruoka oli hyvää (again) ja muutenkin kokonaisuutena leiri meni oikein mukavasti. Porukka oli todella yhtenäinen alusta asti. Se luo sitä ryhmähenkeä. Mulla oli se hartaus kanssa. Keskiviikkona. Mua jännitti ihan sikana, ja se miten ne pikkuset suhtautuu mun asiaan. Kerroin siis siitä kun mun sylikummi kuoli autokolarissa kun olin 8-vuotias. Mutta loppujen lopuksi pikkuset tykkäs ja itselläkin jäi hyvä fiilis siitä. Sotkamossa siis vietin hiihtolomaviikkoni. Yksi ihana mieleenpanuva viikko jälleen muistoissa. Kiitos siitä kaikille :3 Konfirmaatio on huomenna.
Aivan, joo, mulla on ollut nyt työharjoittelu käynnissä viikosta 7. Vielä ensi viikko. Sitten se on ohi. Onneksi. En ole pitänyt siitä yhtään. Ei tollaset paikat ole mun juttu. Ja kaiken lisäks ku en saa tehdä oikeen mitään kun pakata leipää ja siivota.. Kyllä siihen kyllästyy viidessä viikossa. Eikö ? Onneksi alkaa taas koulu ja se normaali arki, jes !
Toisaalta mä oon taas ruvennut romahtaa. En jaksa enää esittä ilosta ku sisältäpäin oon jotain ihan muuta. Oon myös tutustunu taas uusiin todella ihaniin ihmisiin. Mulla vaan tätä alamäkeä riittää vaikka kuinta pitkälle. Ja sitten ku juuri luulen nousevani ylöspäin täältä, niin tulee tietenkin joku takaisku ja romahdan rytinällä takaisin. En vaan tiedä, mikä tässä on niin vaikeaa. Ja tässä yks päivä taas rupesin kyynel silmässä kirjottaa. Tällänen pieni pätkä sinä iltana syntyi.
"Taas kerran puran mun tunteet
kyyneliin, silloin vielä kaikki oli hyvin.
Maailma romahtaa mun käsiin. Mustat
enkelit juhlii jälleen. Niiden siivet on
niin hennot, voi kun olisin yksi heistä.. Ei
tarvitsisi enää ajatella sinua ja sinun
katkeransuloisia kasvojasi. Kuinka
saatoit ? Muistan kuinka hymy nousi
kasvoillesi. Mutta tiedä että muistan
kaiken. Kaikki tekosi ja sanasi. Et voi
peata sitä karua totuutta ikuisesti.
Vaikka jättäisit minut taaksesi,
unohtaisit kokonaan. Se kaikki seuraa
sinua elämäsi viimeiseen päivään
saakka. Vielä joku päivä me kohtaamme
taas. Silloin saan tilaisuuden kostaa.
Ellen ole jo joukossa noiden mustien enkeleiden."
Eipä mulla muuta tällä kertaa.
~ nisserawr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti