~ Welcome to my wonderland

Heissan, jaksan jälleen päivitellä useammin. Ei kyllä oo tapahtunu mitään elämää tärkeempää, mutta kohan nyt ajattelin höpötellä teille. Meen yli huomenna lintsille Sinin kanssa. Tulee hauskaa (laitan kuva arkistoa sitten myöhemmin). Sieltä Sinille yöksi ja Helsinkiin seuraavana päivänä. Kattelemaan miten siellä menee. Kolmas kerta siellä kesä lomalla. Mikäs siinä.

Huomasin taas jälleen eilen että oon ehkä hieman yli-tunteellinen. Itkeä tihrustin taas jostain ihan turhasta, mitä en itekään oikeen ymmärrä. Onneks tietyt ihmiset osaa olla ihania ja rauhotella mua. En selviäis ilman niitä. Jaksavat aina kuunnella mun huolia ja tilityksiä. Ja niin, tossa toissayönä en saanu nukuttua melko yhtään, heräsin _kolme_ kertaa ukkoseen. Ei kiva. Ensiks herään 0:30 ku pamahtaa ja sain unta vasta joskus kahden aikoihin. Seuraavaks herään neljältä ja vielä seittemältä. Oli kyllä eilen niin väsy olo. Mutta onneks viimeyönä sain nukuttua paremmin ja tänään oli hyvä päivä ~

Huomenna ohjelmassa keilausta iskän ja isosiskon kanssa. Sen jälkeen tietty syömään ! Nään Annia ja Jussiakin sitten vielä huomenna, kun Anni ei tänään leirin jälkeen jaksanut enää lähteä, minkä ymmärränkin hyvin. Koin nimittäin saman leiri darran itsekin sen isos reissun jälkeen. Eipä tässä nyt tällä kertaa ihmeempiä.

Take care !

~ nisserawr

~ Sun is rising again

Hello again. Sori, taas jäänyt toi päivittely vähän vähäiseksi. Tuli koulujen loppu ja kesäloma, sitten onkin menty kokoajan pysähtymättä. Oon ollu kaks viikkoa duunissa, ja rahaa tullut siitä ihan sopivasti. Hengaillut paljon kavereiden kanssa, tää on sitä oikeeta lomaa. Juhannuksen vietin karavaanareillen parhaan ystävän kanssa. Se vasta oli huippua. On tässä riittänyt itkua, naurua ja onnettomuuksia. Ensiksi rippi leirillä jolla olin isosena, satutin jalkani kynnykseen. Ja eikun eilen onnistuin sitten saman jalan kanssa kompastumaan rappusissa ! Oikein mukavaa. Turvotus oli kamala, enkä pystynyt varaamaan jalalle painoa miltei ollenkaan. Tänään jalka paljon parempi, kävelykin onnistuu. Ja kyllä, olen tohelo.

Niin, siitä rippi leiristä voisin sanoa, että isosen homma on ihan huippua ! Suosittelen kaikkia teitä jotka tätä luette, hakemaan isoseksi. Se tuntuu ihan lomalta, mutta siitä saa rahaa jonkin verran, plus tietenkin viikon mahtavat ruoat ! Eikä homma ole edes niin raskasta, vaikka itsekin niin luulin. Iltaohjelmien ja sketsien vetäminen oli ihan päivän paras juttu. Kyllä siellä isos porukalla naurettiin niin mahat kippurassa kun yritettiin HUOM. _yritettiin_ harjoitella hieman ettei ihan mene plörinäksi. Kaikki meni muuten mainiosti koko viikon, lukuun ottamatta sitä jalkaa, joutu sitten pari päivää linkuttelemaan sen kanssa. Mutta eipä se menoa haitannut.

Vielä tähän loppuun, että se paha olo, josta puhuin aikaisemmin, on hiipunut lähes kokonaan pois mun kehosta. Osaan taas nauttia elämästä ja olla oma itseni. Se tuntuu hyvältä. Välillä tietenkin tulee tunteiden purkauksia, ja silloin ei voi kun itkeä. Mutta ne menee ohi nopeasti. Onneksi mulla on ystäviä, jotka on tukenu mua tän asian kanssa koko ajan. Olisin ihan hukassa ilman niitä. Kiitos siitä, että ootte jaksanut kuunnella mun tilityksiä ja ootte huolenhtinu musta. Se merkitsee mulle paljon.

~ nisserawr