Joo, mulla on toi päivittely vähän jääny koulun alle, kaikki pitäis tehä samaan aikaan ja pitäis olla monessa paikassa yhtä aikaa. Ei mun aika riitä sellaiseen. Mä oon kiireinen ysiluokkalainen joka yrittää parhaansa saadakseen hyvän todistuksen. Eikö se riitä ? No ei tietenkään. Pitäisi tehdä miljoona työhakemusta kesäksi, valmistautua pääsykokeisiin ja muuta sellaista. En mä pysty tekemään kaikkea samalta istumalta.
Lisäksi tää paha olo on kestänyt jo kolme viikkoa, se raastaa mua sisältä päin, syö mua pikku hiljaa, enkä mä tiedä miten saan sen pois. Okei, mun ei pitäis tuntea enää näin ku siitä on niin kauan, mutta sori, tällänen mä oon. Hyväksytte tai ette. Se otti koville. Mutta tossa pahan olon riivaamana raapustin paperille jotain turhaa. Jaan sen nyt teiän kanssa.
Makaan keskellä pimeää huonetta,
mustien enkelien varjot tanssivat ympärilläni.
Olenko jo kuollut ? Ei, en ole. Tunnen vieläkin
sen kivun ranteessani. Nimesi kaiverrettu siihen,
sattuu. Mutta enemmän sattui se kun pilkoit sydämeni.
Enkelit tarttuvat minua kädestä. Katson yhtä
heistä syvälle silmiin. Näen uskoa, vihaa ja
rakkautta. Hänen silmänsä ovat niin kuin
säteilevät timantit, niin puhtaat ja viattomat.
He vetävät minut pimeyteen. En kuule, en
näe enkä tunne. Olen kuollut. Ainakin luulen
niin. Ei, en ole. Mitä sinä täällä teet ? Ajattelen
mielessäni kun näen sinun kävelevän minua kohti.
Herätyskello soi. Se oli vain unta. Vilkaisen ranettani,
nimesi on siinä, veriset kyyneleet ovat
kuivuneet poskilleni. Pitäisi lähteä kouluun.
En pysty. Jään kotiin nukkumaan ja näen saman
unen uudelleen.
Se ei ollut unta.
~ nisserawr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti