Mä katson ulos ikkunasta ,
näen lumihangen . Kirkasta lunta ,
vitivalkoista . Sä seisot siellä ,
vilkutat mulle hymyillen . Mä teidän ,
että sä olet joukossa enkeleiden .
Silti vilkutan takaisin . Sä heität mulle
pienen hymyn , se saa mut muistamaan .
Kuin kaukana sä oikeesti ootkin ,
en näe sua enää koskaan .
näen lumihangen . Kirkasta lunta ,
vitivalkoista . Sä seisot siellä ,
vilkutat mulle hymyillen . Mä teidän ,
että sä olet joukossa enkeleiden .
Silti vilkutan takaisin . Sä heität mulle
pienen hymyn , se saa mut muistamaan .
Kuin kaukana sä oikeesti ootkin ,
en näe sua enää koskaan .
Vilkaisen taaksepäin , nään vaan
vaatehuoneen . Siellä on vaan pimeys ,
se ikävän kaiku siinä huoneessa .
Mä ikävöin sua todella , haluan sun
kasvos nähdä . Mä tiedän että se on
mahdotonta , mutta silti jaksan toivoa .
vaatehuoneen . Siellä on vaan pimeys ,
se ikävän kaiku siinä huoneessa .
Mä ikävöin sua todella , haluan sun
kasvos nähdä . Mä tiedän että se on
mahdotonta , mutta silti jaksan toivoa .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti